Hartolan Kyläkauppa & Krouvi

Ja talvi kietoi meidät lumiseen vaippaansa

2010-12-06T07:22:00.000-08:00

Ei pysähdy elämisen rytmi täällä lintukodossa, vaikka kyläkauppa onkin hiljentynyt talveksi. On koulupäiviä, viulu- ja balettitunteja Kouvolassa, ystävien tapaamisia, muskaria ja liikuntakerhoa kirkonkylällä, reissuja pitkin Suomea, joogaa omalla kylällä, opintoja, työhakemuksia, apurahojen hakemisia, juhannussuunnitelmia, yhdeksänkuisen ensiaskeleita, ja nyt jo piparinpaistoakin. Kyllä se kiire on ihmisen omaa tuotosta, eli sitä missä ja miten tahansa. Välillä osaamme onneksi myös rauhoittua ja vain olla, varsinkin sunnuntaisin, joka on kauppiasperheen oma lepopäivä. Perhepäivä.

Se hyvä puoli meidän sukupolvessamme on, vaikka suorittajiksi haukutaankin, ettei työ ole etusijalla, vaan ainakin useimmilla perhe tulee ensin. Myös tutuissa yrittäjäperheissämmekin mennään pienten lasten ehdoilla; ne vuodet pidetään liekkiä pienemmällä teholla eikä ajatella hukkaan valuvaa rahaa tai aikaa. Näitä vuosia me kuitenkin kaipaamme kun ne ovat ohitse, olisi kurjaa viettää ne niska limassa työtä paiskien perheestä välittämättä ja harmitella sitä sitten jälkeen päin.

Kauppias jää tammikuusta alkaen kotiin kahden pienemmän lapsen kanssa ja kauppiaan rouva suunnistaa aamuisin esikoisen kanssa kouluun. Onneksi opettajan päivät ovat lyhyitä, ettei äidin ikävä pienten luokse ehdi kasvaa liian suureksi... Kauppias meinaa jopa ehtiä tehdä keväällä koti-isyytensä ohessa opinnoista roikkumaan jääneen gradun, jotta saisi vihdoin ja viimein ne musiikin maisterin paperit. Olisihan se ihan erilaista olla kyläkauppias maisterin paperit takataskussa!

Kauppaa pidetään pääsiäiseen asti auki vain torstaista lauantaihin eli niinä päivinä jolloin saamme myyntiin paikallista Arvilan leipää. Onneksi mummo asuu lähellä ja voi olla pienten kanssa torstait ja perjantait. Isovanhemmat onkin jo huomattu aivan korvaamattomaksi avuksi näissä kuuluisissa ruuhkavuosissa! Kuinka sitä on pärjätty Helsingissä ilman tällaista turvaverkkoa?! Kuinka muut lapsiperheet suostuvat asumaan eri kaupungissa kuin isovanhemmat?!

Kovasti on houkuteltu muitakin sukulaisia muuttamaan tänne onnelaan. Kauppiaan rouvaa on mm. siunattu ihanalla anopilla, jonka eläkepäivät lähestyvät, ja hänelle on jo taloakin katseltu lähempää ja kauempaa. Myös siskoja ja veljiä on muuttamassa lähistölle ja samalla tulee lapsille lisää kavereita, kyläkaupalle hyviä työntekijöitä ja asiakkaita, kouluun oppilaita. Pikkuhiljaa kylällämme viriää uutta elämää.

Jaala, Elimäki ja Valkeala -säätiö suosi rohkeaa hakijaa muutamalla apurahallakin tänä vuonna! Kauppiaan rouva sai apurahaa kesäjoogakurssin järjestämistä varten ja kylän juhlatoimikunta juhannusjuhlien järjestämistä varten! Juhannusjuhliin tuli idea Kouvolassa toimivalta kansanmusiikkiyhtyeeltä Rymäkältä, kun Verlan juhannusjuhlat ovat hiipuneet pois. Päätimme yhteistuumin aloittaa uuden juhannusperinteen Hartolan lavalla! Tänä vuonna Rymäkkä hoitaa soittopuolen ja kyläkaupan väen kokoama talkooporukka muut järjestelyt ja tarjoilut.

Ikävää oli, ettei pienviljelijäyhdistyksen nimellä kulkeva Hartolan kyläyhdistys lähtenyt näihin talkoisiin ollenkaan mukaan. Tällaistahan yhteisöllisyyttä ja lisäelämää luulisi kyläyhdistyksen juuri kannattavan ja kylälle toivovan! Nuoria ja innokkaita ihmisiä tekemään yhdessä ja saamaan aikaan! Jotenkin se välittää sellaisen viestin, ettei kyläyhdistys kaipaa joukkoonsa nuorta verta ja nuorten kotkotuksia. Mutta toisaalta yhdistys on esittänyt erittäin suosittua sota-ajoista kertovaa näytelmätrilogiaansa jo neljä kesää ja viides kesä on alkamassa, joten kaikki energia on mennyt tähän suurprojektiin. Ja onhan näytelmiä käynyt katsomassa jo varmasti tuhansia ihmisiä, ja se on ollut kylälle iso asia!

Jaalan kotiseutusäätiö, jonka pitäisi pitää nimenomaan jaalalaisten ja Jaalassa yrittävien puolia, ei sitä vastoin myöntänyt apurahaa mihinkään kaupan hakemaan kohteeseen. Eikö kyläkauppaan uskota? Eihän tämä mikään rahasampo tai tulevaisuuden lippulaiva olekaan, mutta se on paljon enemmän.

Kyläkauppa on kylän sydän. Ja tämän kylän sydän sykkii vahvalla jytkeellä!

Lehti puusta variseepi...

2010-09-23T00:26:00.000-07:00

Voisi luulla, että on tyhjä ja epätodellinen olo kun kesän hulinat jää taakse, mutta ainakin kyläkauppiaan rouva herää syksyisin kesäunestaan. Samaa voi sanoa itse kauppiaasta. Kiire on ohi ja voi taas hengittää vapautuneesti.

Kesä oli taas niin ihana. Harmittavan vähän sen iloista tosin ehtii yrittäjänä ja lapsiperheenä nauttimaan. Purjevene ja kanootti makasivat taas kesän rannalla käyttämättömänä, mökkiä asuttivat vain hämähäkit ja ampiaiset, piha on vuodesta toiseen laittamatta. Mutta sen sijaan piisaa mukavia ihmisiä, saunailtoja, uimista, naurua, laulua, kasvavia kullanmuruja. Kyllä niillä pärjäilee. Aikansa kutakin!

Tämä syksy on ollut jännittävä, sillä kauppiasperheen esikoinen aloitti opintiensä. Koulu on melko iso kyläkouluksi, siellä on noin sata oppilasta. Jo Jaalan kunnan aikaan kaikki pienet kyläkoulut lakkautettiin ja syrjäkylillä asuvia oppilaita alettiin kuljettamaan takseilla kirkonkylälle. Kuusi kuntaa yhdistänyt uusi uljas Kouvola päätti nyt suuressa viisaudessaan olla kuulematta oppilaita jo muutaman vuoden kuljettaneita paikallisia taksikuskeja ja laittoi yhden miehen, kuljetuskoordinaattorin, tekemään koulukuljetussuunnitelmat uudella tietokoneohjelmalla. Voitte arvata miten kävi. Kyllä on kiroiltu, säälitty pieniä lapsosia ja manailtu suurkouvolaa!

Lopulta saivat kuskitkin sanoa sanansa ja homma alkoi toimia niin hyvin kuin se nyt voi toimia. Meidän pieni ekaluokkalainen, jolla on koulumatkaa 13 km suoraa tietä, haetaan ensimmäisenä ja kuljetetaan pitkin mutkaisia hiekkateitä läpi Jaalan, kunnes tuodaan iltapäivällä viimeisenä samaa pitkää reittiä takaisin. Aikaa matkoihin menee kaksi tuntia päivässä ja kilometrejä kertyy useita useita kymmeniä. Onneksi kauppiaan rouva on opettaja ja saa kuljetettua lapset itse, kun palaa taas töihin äitiysloman jälkeen!

Vauva on jo iso puolivuotias, istuilee ilman tukea ja menee karhunkävelyllä eteenpäin. Mielessä siintää suunnitelma, että talvella pidettäisiin kauppaa viikolla kiinni kauppiaan jäädessä osittaiseksi koti-isiksi, jotta äiti pääsee tienaamaan leipää perheelle. Niin kapea on kauppiaan leipä että opettajakin tienaa paremmin. Kesällä tulee tietenkin moninkertaisesti rahaa kirstuihin, mutta kun on työnantajana ainakin kahdelle, menee iso osa voitosta työnantajamaksuihin. Parasta olisi, kun pystyisi olemaan kaksin kesät kaupalla ilman ulkopuolista apua ja hiljaiset talvet sitten muissa töissä, silloin saisi lainat maksettua ja elätettyä viiden hengen perheen. Mutta toistaiseksi toisella perheen aikuisista on aina lapsenvahtivuoro, eikä kaupalla pärjää kesäisin yksin tai kaksin.

Mutta toistaiseksi ei muuta kuin lunta odotellessa...

Ihana, ihana kesä!

2010-07-07T13:03:00.000-07:00

Kuinka kaunis onkaan Suomen suvi ja kuinka vähän onkaan kyläkauppiaalla aikaa sitä ihailla! Juhannus jo tuli ja menikin ja vilske on sen mukaista. Mitä järkeä on tällaisessa vuoden kiertokulussa, kun talvella ei ole mitään, ei ihmisiä, ei myyntiä, ja kesällä taas kaikki, mutta liiaksi kanssa?!

Se on hassua kuinka maaseutu muuttuu ihan silmissä kun mökkiläiset saapuvat. Yhtä-äkkiä pikkuteitä pitkin näkyy kulkemassa väkeä, jotkut jopa hölkkäämässä! Ei paikalliset koskaan juokse taikka edes kävele pitkin ja poikin Mp3-soittimiaan räpläämässä, mitä nyt harvoin joku koiraansa kusettamassa, mutta ilman sitä soitinta. Hyötyliikuntaa saa niin monesta talon työstä. Ei tarvitse pohtia kuinka sen hien saisi pintaan; kun kuokkii peltoa tulee hiki ja saa samalla perunat maahan, samaten tulee hiki polttopuita pilkkoessa, vettä kantaessa, verkkoja soutaessa ja monessa muussakin hommassa. Kenellä sitä paitsi olisi aikaa kirmailla pitkin kunnaita kun on niin paljon töitäkin tehtävänä!?

Ja tietenkin sitten toisaalta päivitellään kuinka ne kaupunkilaiset tulevat tänne lomailemaan ja kulkevat kellon kanssa ratsastustunnilta uimarannan ja golfkierroksen kautta grillaamaan ja vielä Näkötornille ja ehkä illaksi Tykkimäkeen kun eihän sinne aja kuin puoli tuntia; eivätkö ne edes lomalla lakkaa suorittamasta ja lepää?!

Ja ihan kaikesta ärsyttävintä on ajaa kaupunkilaisen perässä pitkin tuttua kylätietä; kahdeksankympin alueella ne ajavat kuuttakymppiä ja ihan keskellä tietä, kun on niin pelottavia mutkia, mutta sitten kun tulee kuudenkympin kohta, jossa on muutama talo ja vähän suorempaa, niin kiihdytetään sataseen ja pihallaan saa pitää hatusta kiinni kun ne hurahtavat ohi, kissat ja lapset on pidettävä sisällä etteivät vaan jää alle.

Se taas on suuri sääli, että iso osa kauniista maisemasta on hienojen, kalliiden huviloiden pihapiirinä, eikä sinne sovi mennä ihailemaan seutua edes jokamiehenoikeuteen vetoamalla, ja itse huvilan väki ihailee maisemaansa vain muutaman kerran kesässä.

Kyläkauppias pokkaa nätisti lomalaisille, sieltähän se leipä tulee omaan pöytään. Mutta vaikka miten nätisti pokkaa, ei voi samalla olla ihmettelemättä miten ne siellä kaupungissa kohtelevatkaan toisiaan! Pahaa tuulta puretaan ihan keneen tahansa, varsinkin siihen tuntemattomaan kaupan kassaan. Ja kun ollaan vähän humalluttu terassilla, ruvetaan rehentelemään, eikä Suomen lait enää pädekään täällä korpiseudulla, eikä varsinkaan juuri tämän rehentelijän kohdalla.

Kaikissa vaikeissa paikoissa on kuitenkin huomattu, että hymy on paras ase sekä toisen hyvyyteen vetoaminen. Aina ne asiat saa selvitettyä. Ja vaikkei saisikaan, ei auta kuin mennä eteenpäin vanhoja märehtimättä.

En tiedä. Kesällä sitä kaipaa talven rauhallista rytmiä, sen lumenalaista sykettä ja talviunta, ja talvella taas kesän kiihkeää tempoilua. Mutta olisiko sitä sitten onnellisempi jos olisi aina tasapaksuakaan?!

Kevät

2010-04-21T05:17:00.000-07:00

Kevät tekikin täyskäännöksen ja ilmat viilenivät, mikä näkyy samoin tein kaupan kävijämäärässä. Hiljaista on. Taas kävi yksi toimittaja tekemässä juttua kyläkaupan arjesta ja ihmetteli, kun jokainen sisään astunut tulikin myymään jotain meille; tuli lisäsatsi paikallista pikkelsiä, sekatavarakauppias kävi kauppaamassa tilpehöörejään, paikallinen leipoja kantoi sisään rieskoja ja kuormuri toi kaljaa. Ikään kuin olisimme tässä vain ostamassa emmekä myymässä. Ei voi kuin toivoa, että vilkastuisi taas!

Kauppias on kovin väsynyt pitkän ja raskaan kevään jälkeen. Kaikki työtunnit on pitänyt tehdä itse, koska talvikaudella ei ole varaa maksaa palkkoja itsellekään, saati sitten ulkopuoliselle avulle jo pelkästään kaikenmaailman työnantajamaksujen takia. Onneksi perheen kolmikuinen nukkuu yöt, että saa vähän levättyäkin! Yöunta häiritsee vain levottomat unet tulevasta.

Lapset odottavat jo malttamattomina kesälomaa, osittain elävätkin jo kuin lomalla. Illat menevät poikkeuksetta pitkiksi kun on niin valoisaa, ja aamulla väsyttää kovasti kun pitäisi vielä jaksaa aikaisia aamuja. Uimassakin on käyty jo monta kertaa, vesi oli ihanan kirpsakan lämmintä hellepäivien jälkeen. Ja joka päivä pitää saada jo jäätelö, koska niin on kesällä tapana.

Kaupan taakse raivattiin pieni kasvimaakin, sillä pitäähän sitä olla hieman omavarainen kun kerran maalla asutaan! Kyllä nyt ainakin tillit pitää saada omalta pihalta itse ongittujen kalojen päälle, hyvässä lykyssä sieltä tulee muutama uusi perunakin kalan kyytipojaksi. Ekologisuutta ja ympäristöä tulee mietittyä täällä ihan uudella tavalla, kun esimerkiksi kaikkea kierrätystä ei ole järjestetty valmiiksi. Ei ole kompostiroskista jonkun muun hoitaman roskakatoksen alla, vaan on järjestettävä itse komposti omalle pihalle ja hoidettava sitä. Meinasi mennä aluksi sormi suuhun kokemattomalta, mutta onneksi on neuvojia.

Henkselien paukuttaminen ja vieressä neuvominen on hioutunut jo taiteeksi, kenelläkään ei ole kiire mihinkään vaan asioita pohditaan ihan rauhassa hamaan loppuun saakka. Talvella jäätyi putket kovilla pakkasilla ja vartin päästä niitä seisoskeli jo ihmettelemässä iso lössi porukkaa naapurustosta. Tällainen yhteisöllisyys on aivan mahtavaa, varsinkin kun porukassa seisoskeli myös putkimies jonka avulla hommat saatiin lopulta myös hoidetuksi!

Kevättä rinnoissa

2010-04-21T03:36:00.000-07:00

Kuhina alkaa jo omassa vatsassa, josta se pikkuhiljaa leviää käsivarsia pitkin ympäristöön. On kevät ja kesä tekee tuloaan! Edessä on uuden työvoiman vastaanottaminen ja neuvominen työn äärelle, kesän SILTA-klubit esiintyjineen, tuttujen mökkiläisten kuulumiset pitkän talven ajalta, sydäntäsärkevän kaunis kesäluonto jota kauppias saa usein ihailla vain kaupan ikkunan takaa, täpötäysi varasto ja hillittömän suuret tukkukuormat purkua odottamassa, juhannuksen kassajono kiemurtelemassa tiskiltä ulkorappusille saakka, kassakonetta koettelevat ukkoskuurot ja kassan kokonaan sammuttavat sähkökatkokset, pikaiset uimareissut jonkun tuuratessa tiskillä, käsivartta pitkin sulavat jäätelöt, kaupan lattiaa vasten kopisevat työ-hollannikkaat, kaikki se kesän ihanuus!!!!

Kauppiaan pikkuveli jää kesäksi enimmäkseen isyyslomalle hoitelemaan pian syntyvää vauvaansa, mutta käy toivottavasti ahkerasti tiskillä asiakkaiden puolellaa! Kauppaan kaivataan niin kovasti lapsiperheitä toimittamaan ostoksiaan; välillä tulee ihmeteltyä miten nämä naapurin mummot ja papat elävät viikon parilla viilillä ja leivän kannikalla! Lapset ne sentään syövät ja kuluttavat sitä veskipaperia ja jäätelöä ja namia ja pyykinpesuainetta ja keksiä ja limua ja kyniä ja vihkoja ja villasukkia ja paljon ja kaikkea... Kauppiaan rouvan ollessa myöskin poissa töistä kolmen muksun täysipäiväisenä äitinä tulee kauppiaan avuksi kaksi uutta kauppa-apulaista. Noora löytyi perhepiiristä, hänellä on kokin tutkinto ja paljon kokemusta myyntityöstä, ja hänestä odotetaan Krouvin puolen piristysruisketta. Niina löytyi viereisestä kylästä, hänelläkin on myyntityökokemusta ja opinnot vievät kohti muusikon ammattia. Nuoria ja nättejä tyttöjä siis, kylällä ihan jo kuhisee kevät rinnoissa heitäkin odotellessa!

Tänä kesänä on päätetty supistaa aukioloaikoja sen verran, että ovet suljetaan joka ilta kello 18, kun viime kesänä olimme perjantaisin ja lauantaisin auki kello 21 saakka. Tämä lähinnä sen takia, että perheen kasvettua on oltava aikaa ja varsinkin voimia myös jälkeläisten kasvun ihailuun ja perhe-eloon. Myöhäisiä lauantai-iltoja kertyy kyllä viisikin kappaletta, koska SILTA -klubi-iltoina olemme auki puoleen yöhön. SILTA-klubille pääsee 19.6., 3.7., 17.7. , 31.7. ja 7.8. Esiintyjiä on totuttuun tapaan laidasta laitaan, jokaiseen makuun, lisää heistä kaupan kotisivuilla lähiaikoina.

SILTA-klubien lisäksi tapahtuu kylällä kesän aikana muutakin: on juhannuspäivän SODAN TUOMAT -näytelmä, joka on kylän oman näytelmäseurueen jo legendaksi muuttuneen näytelmätrilogian ensimmäinen osa, ja on Huhdasjärven museokankaan TÄYDENKUUN JUHLAT elokuun 28. päivä kaikille kulttuurin nälkäisille ja kuun ulvonnasta kiinnostuneille.

Kylä ja sen asukkaat heräävät eloon kesäksi. Heräävät eloon ja kukoistavat. Tätä nostetta toivoisi tänne talveksikin, mutta eihän se toisaalta tuntuisi näin ihanalta aina; hyvää kannattaa odottaa! Talvella on ihanaa rauhoittua ja levätä ja uinua koko kylän talviunta. Ja sitten kesällä taas jalka nousee!

Hartolan väkiluku uljaassa nousussa

2010-03-04T05:46:00.000-08:00

Nyt on uusi hartolalainen syntynyt tänne pakkasen ja lumivallien keskelle! Kauppiasperheen kolmannen jälkeläisen nimeksi tuli Usva laaksossamme leijuvien usvahaituvien innoittamana. Ja yllättävää kyllä Hartolan väkiluku on edelleen nousussa! Kauppiaan pikkuveli saapui kesäavuksemme toukokuussa 2009 ja jäi sille tielleen, asuu nyt naapurissa ja odottaa perheenlisäystä syntyväksi toukokuussa 2010! Yllättäen sitä vertaisseuraa löytyikin hiekkalaatikon reunalle ihan läheltä.

Vauvaloma on juuri niin rauhallinen kuin oli odotettavissakin. Varsinkin kun talvi on tällainen kuin se on ennätyspakkasineen ja lumimäärineen. Kaikki tuntuvat hautautuneen omiin oloihinsa takkatulien ja kuuman kaakaon ääreen. Mökeillä kyllä tuntuu välillä käyvän yllättävän kova liikenne, ihmiset haluavat ilmeisesti nauttia eksoottisen erikoisesta talvesta ja kai mökeistäkin pitää pitää eri tavalla huolta tällaisissa olosuhteissa, poistaa lumia niidenkin katoilta ja käydä välillä lämmittämässä. Ja onhan nykyajan mökit aivan eri luokkaa kuin eräkämpät ennen vanhaan, saa lämmitykset tekstarilla päälle ja on pelit ja vehkeet säähän kuin säähän. Tämä talvi on joka tapauksessa ollut vilkkaampi kuin edellinen jos myyntilukuja katsoo.

Silti on pelko rahasta koko ajan läsnä. Jos ei lainaa olisi, elättäisi kauppa juuri ja juuri, kun toinen käy lisäksi päivätöissä kodin ulkopuolella. Mutta kun sitä lainaa on nuorella perheellä väistämättä ihan liikaakin, ja kun päivätyöläinen on kaiken lisäksi äitiyslomalla, niin joutuu jännittämään koko ajan. Kuinka sitä pärjää? Onneksi on vilkas kesä edessä. Mutta talven jäljiltä on vielä maksuja rästissä ja kesällä kertyy huimat palkkakulut. Työtä on niin paljon, ettei ehdi eikä jaksakaan kaikkea tehdä, mutta itselle ei tunnu jäävän yhtään nostettavaa tilille. Ei ole helppoa yrittäjän elämä, ei. Eikä varsinkaan kyläkauppiaan. Useasti tuntuu siltä, että saa maksaa kaupan pitämisen ilosta.

Moni asiakas sitä vastoin tylyilee tiskillä, koska ajattelee luultavasti korkeiden hintojen kerryttävän suurtakin pottia kauppiaan taskussa. Kuinka sitä osaisi selittää, että on käytävä tukussa jossa on reilusti kalliimmat hinnat kuin tavallisille asiakkaille isoissa marketeissa. Ja että katetta syö roskiin menevät tuotteet, joita kukaan ei käy ostamassa. Kyläkauppa ei tule elämään tällaisena enää kauan, mutta saa nähdä mitä tässä keksitään. Onko edessä ovien sulkeminen talveksi ja molemmilla päivätyöt jossain muualla? Vai peräti kauppatoiminnan kokonaan alas ajaminen tai ainakin supistaminen elintarvikekioskiksi? Tuntuu niin ikävältä viedä paikallisilta palveluja pois, mutta toisaalta kovinkaan moni paikallinen ei tee päivittäisiä ostoksiaan kyläkaupalla vaan ajaa Jaalan kirkolle S-markettiin tai jopa Kouvolaan saakka. Ja miksi ei ajaisi; hinnat ovat siellä kuluttajaystävälliset ja valikoima huomattavasti parempi.

Kyläkauppa on vain sellainen, johon pitäisi sitoutua koko kylän yhdessä. Takaisin se ei tule, kun se kerran menetetään.

Vielä toistaiseksi Hartolan Kyläkauppa on oikea kyläkauppa; avoinna kesät talvet aamusta iltaan, ottaa vastaan tutut ja tuntemattomat ja palvelee jokaista asiakastaan taatusti ystävällisesti ja henkilökohtaisesti. Vielä ei ole tuotteet automaatteissa niin kuin jossain kyläkaupassa kuuluu olevan, ja valikoimakin on ihan mukava myyjistä puhumattakaan :) Tervetuloa asioimaan vaikka kauempaakin!

Polttonesteessä

2009-11-11T00:42:00.000-08:00

Vanhat polttoainesäiliöt on nyt kaivettu ylös kaupan pihamaalta. Aikamoinen monttu pihalle syntyikin kaivurin tekemänä, syvyyttä viitisen metriä ja leveyttä ainakin kaksi kertaa sama. Koko pihamaa oli yhtä suurta reikää! Johan siihen oli totuttu, ettei enää voikaan tankata autoa omalla pihamalla lähtiessään kun bensanjakelu loppui jo kesällä 2008, mutta taas sitä ajatteli että voi jos tankkaaminen olisi niin helppoa...

Tässä on yli vuosi jo harmiteltu surkeaa polttoainetilannetta! Lähin kylmäasema on Jaalan kupeessa n. 15 kilsan päässä, mutta siellä on niin vanhat korttilaitteet, ettei sirukortit kelpaa. Ja kun pankit ovat siirtymässä pois magnettijuovakorttien käytöstä, niin eihän meillä muita kortteja ole kuin sirukortit! Moni on joutunut jatkamaan matkaa Voikkaalle saakka tankkaamaan eli melkein 30 km suuntaansa lisämatkaa. Ei ole helppoa ei.

Kovasti on laskeskeltu uusien säiliöiden ja mittareiden hankkimisen kuluja, kun saisi kyläkauppojen investointitukeakin, mutta eihän se silti kannata. Hintaa tulisi satoja tuhansia ja voittoa niin että saisi vasta omansa pois joskus 50 vuoden päästä. Ei taida tässä Suomen maassa mikään muu kannattaa kuin suuret ABC-ketjut joita syntyy kuin sieniä sateella, ja Prismat ja muut jättimarketit. Kaikki on suurta ja kaunista. Niin kuin tämä uusi uljas Kouvolammekin, yhtä suurta perhettä kun 6 naapurikuntaa ajettiin väkipakolla yhteen. Eikä koko syntymävuonna ole muusta puhuttu kuin siitä, miten kaikki keskittyy nyt keskustaan ja haja-asutusalueita ajetaan alas. Ihan kuin se olisi tullut yllätyksenä kenellekään.

Vauvamasu kasvaa kovasti ja tuntuu kuin koko kylä odottaisi uutta tulokasta. Kai vauvat ovat näkyvin merkki siitä että elämä jatkuu täällä syrjäkylälläkin. Eikä tämä vaavi olekaan mikään mummolansa kesävieras vaan paljasjalkainen hartolalainen!

Ensimmäiset pakkaset

2009-10-11T04:07:00.000-07:00

Täällä maalla asutaan kirjaimellisesti luonnon armoilla. Koko elämä kietoutuu mystisesti vallitsevaan vuodenaikaan ja sen sääolosuhteisiin. Kaupungissa asuessa säätila vaikutti syvimmillään omaan mielialaan, mutta arki ja elämä jatkuivat samaa rataansa. Korkeintaan joskus sattui niin, että esimerkiksi lumi pysäytti menemisen muutamaksi tunniksi, autot hautautuivat parkkipaikalle metrin lumikerrokseen, eikä kukaan omistanut lapiota jolla ne olisi saanut kaivettua esiin. Hetkessä saapui kuitenkin kaupungin työntekijät auroineen ja lumilapioineen ja elämä jatkoi taas kulkuaan. Täällä lunto vaikuttaa kaikkeen elämiseen, tekemiseen ja olemiseen. Eikä mitenkään negatiivisella tavalla, mutta kokonaisvaltaisesti.

Lopullisen syksyn selvin merkki on hirvimiesten porukka, joka pölähtää jonain viikonloppuaamuna Krouviin aamukahville ja jatkaa siitä innostuneen odotuksen vallassa metsälle. En tiedä miten "selvä" tuo porukka on enää illalla, kun tarkkuutta vaativat metsästyshommat on ohi ja ilonpito alkaa saunaillassa päivän tapahtumia yhdessä kovaan ääneen kerraten. Kai tähänkin ihmisten yhdessä olemisen muotoon liittyy olutpullon kallistelu, kuten kaikkeen muuhunkin lukuunottamatta raittiusseuran kokouksia. Metsästysseuran onnistumisista saamme nauttia sitten kaikki kyläläiset hirvipeijaisissa hirvikauden loputtua.

Alkoholi on mietityttänyt kovasti muutosta saakka. Täällä seuraa muiden ihmisten elämää väistämättä huomattavasti intensiivisemmin kuin kaupungissa, ja varsinkin tässä kyläkaupan ja krouvin tiskin takana näkee jos jonkinlaista ihmiskohtaloa. Karkeasti jaoteltuna tuntuu, että alkoholi kuuluu elämään vahvasti tai sitten ei ollenkaan. Keskitien kulkijoita tuntuu olevan vain pieni vähemmistö, toisin kuin kaupungissa, jossa kaikki tuntuivat olevan silloin-tällöin-siemailijoita keskieurooppalaiseen tyyliin. Pääsääntöisesti alkoholi näyttäisi kuuluvan hyvin monen elämään karulla tavalla. Joltakin se on vienyt terveyden, toiselta perheen, kolmannelta työn, neljänneltä kaiken mitä on koskaan omistanut. Joltain onnettomalta kaikki edelliset. Vielä en ole kuullut yhtään onnellista tarinaa, johon alkoholi sisältyisi.

Kuitenkin tuntuu, että "kyläjuoppo" on kaikkien mielestä huvittava ja leppoisa, välistä inhottu, mutta taas nousuhumalan tultua pidetty veikko, kun taas "kylähullua" väistellään ja pidetään kummajaisena. Jos juoppo retkottaa keskellä tietä niin etteivät autot pääse ohitse, pysähtyjät saattavat hänet kotiportille, jottei raukka palellu hangessa kuoliaaksi, mutta autettaisiinko hullua samalla tavalla? Viinan voimalla ihminen saa käyttäytyä miten haluaa, muiden on se vain hyväksyttävä ja siihen joten kuten sopeuduttava. Minusta oli inhottavaa huomata, että kyläjuoppo, jonka olin tuntenut pienestä pitäen alkoi yllättäen lähennellä ja puhua epäkunnioittavaan sävyyn, kun olin ensimmäisiä kertoja kyläkaupan tiskin takana. Mutta minuapa kohtaan ei kyllä käyttäydytä miten huvittaa, oli missä humalassa tahansa, on minussa sen verran matamia ja justiinaa että korville tulee tiskirätistä saman tien! Pahaa mieltä ei ikävä kyllä poisteta ihan yhtä helpolla kuin lähentelijät häädetään.

Kerran jouduin tiskin takana tiukan paikan eteen, kun eräs vanhempi mies sai sairaskohtauksen kukkaroa povarista kaivellessaan. Se säikäytti pahan kerran! Takana jonossa seisovat miesasiakkaat tarttuivat onneksi kainaloista kiinni ja minä kiikutin penkin alle, jotta poloinen sai rauhassa toipua. Teki häijyä nähdä hänen lähtevän huterasti polkupyörällä yksinäistä kotia kohti. Kuolema on täällä tuttu kävijä, varsinkin kun väestö on iäkästä ja alkoholi romuttanut monen terveyden. Muistan edellisen kauppiaan päivitelleen, että kun yksi asiakas kuolee niin se on 4% pois asiakaskunnasta...

Ensimmäisen kuolemantapaukseni kohtasin tässä minäkin välillisesti, kun mietin ääneen miksiköhän eräs asiakas ei ole käynyt pitkään aikaan kyläkaupalla. Kyseessä oli ihana vanhan ajan herrasmies, kohtelias ja ystävällinen, yksi lempiasiakkaistani. Vastaus oli tietenkin kuolemantapaus, äkillisen sairaskohtauksen seuraama. Tässä tapauksessa vahvin nautittu alkoholijuoma oli ykkösolut, mutta sairaus vei silti. Mutta onhan nykyihmiskunta äärimmäisen vieraantunut kuolemasta, se on jotain kaukaista joka sattuu omalle kohdalle hyvin harvoin. Täällä se on enemmän läsnä, jokainen kuolema koskettaa lähemmin eloon jääviä.

Kuolemasta on luonnollista ja hyvin lohdullista siirtyä syntymään. Se on tällä hetkellä vahvasti läsnä, kun vatsakumpu kasvaa hurjaa vauhtia. Asiakkaatkin uskaltavat jo kysyä laskettua aikaa ja onnitella, kesän lopussa moni vilkuili muttei kuulemma ilennyt kysyä eikä varsinkaan onnitella kun moisen kummun saa kesäisin helposti myös oluen ja makkaran avulla... Vähän jännittää entisenä helsinkiläisenä se, että synnytyssairaala on Kotkassa saakka! Kuinka sitä ehtii sinne asti ja jaksaa sinnitellä hytkyvässä autossa?! Nytkin jo harmituttaa, kun on joutunut ajelemaan Kotkaan kaiken maailman tutkimuksiin, vaikka Kuusankoskella olisi sairaala. Mutta synnytysosasto on sieltä arvatenkin säästösyistä näin keskittämisen ja järkeistämisen kulta-aikana lopetettu. Sekin harmittaa, että Jaalassa toimii neuvola, mutta jostain kumman syystä siellä vastaanotetaan enää vain lapset ja äidit saavat ajella Kuusankoskelle äitiysneuvolaan. Pelkkää sinne tänne ajelua tämä maalla asuminen! Helsingissäkin meinasi kyllä tulla kaksi kertaa hätä kolmen vuoden välein, molemmat lapset kun ilmoittivat tulostaan perjantain ja lauantain välisenä yönä, jolloin taksia olisi ollut mahdotonta saada! Mutta onneksi oli oma auto ja lyhyt matka. Jos täällä tulee jonkinlainen hätä sitten helmikuussa, niin taksikuski asuu onneksi naapurissa ja taksikin on isoa mallia jotta voi vaikka oikaista jos niikseen tulee.

Millainenkohan äitiysloma on täällä maalla kaupunkiin verrattuna? Muuttaessa ajattelin, että onneksi tein lapset kaupungissa, jossa oli paljon elämää ja toisia äitejä seuraksi hiekkalaatikoiden reunoilla. Maalla voisi käydä niin, että on yksinäinen olo, ei ainakaan vertaisseuraa. Mutta kyläkauppa on onneksi erittäin sosiaalinen paikka olla mammalomalla! Aina kun kaipaa seuraa niin alas vain höpöttelemään tuttujen kanssa!

Tänä syksynä olen raskauden vuoksi hieman herkillä ja muutama ihmisen ja luonnon välinen kohtaaminen on tuonut kyyneleet silmiin. Ensinnäkin itketytti hirvimiesten ensimmäisenä metsästyslauantaina kertomat uutiset kahdesta ammutusta vasasta, joiden emä oli jätetty henkiin kun se on niin hyvä tekemään vasoja. Väistämättä sitä ajatteli itsensä sen lehmän tilalle, joka jäi kaipaamaan vauvojaan, nyyh. Ja toinen itkun paikka tuli eläviä rapuja kiehuvaan veteen tiputellessa ja niiden viimeisiä nykäyksiä katsellessa. Miten karmean julma eläin ihminen onkaan! En pysty vieläkään käymään mato-ongella, kun ensimmäisen raskauden aikana reilu 6 vuotta sitten kävi haveri yrittäessäni ottaa koukkua pois kalan suusta sitä vahingoittamatta ja revin vahingossa koko kalan palasiksi kyynelsilmin.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, ensi kertaan!

Kesä 2009

2009-09-02T11:13:00.000-07:00

Huh. Kesä vain hujahti ohitse! Nyt saa onneksi hieman levätä, kun kauppa taas hiljeni koulujen alettua. Kesä ja kuluva syksy olivat niin kauniita, lämpimiä ja vähäsateisia että Hartola ja Jaala kuhisivat väkeä!

Blogin päivittäjä eli kauppiaan rouva vietti erikoisen kesän nukkuen ja pahoinvoiden, kun perheen viides jäsen alkoi kehittyä vatsassa... Siksi päivityksiä ei ole kuulunut, pahoittelut siitä! Blogi sai kyllä kesän mittaan paljon kehuja, muutama vuokramökkiläinen esimerkiksi kertoi vuokranneensa mökin vartavasten täältä päin kun olivat lukeneet blogia ja kiinnostuneet kyläkauppaprojektistamme!

Kaupalle saatiin kaksi mainiota kesätyötekijää, jotka pärjäsivät jo kesäkuusta itsekseenkin. Toinen löytyi viereisestä kylästä Huhdasjärveltä ja toiseksi saatiin Iljan pikkuveli Tampereelta. Veli pääsi heti Hartola-tunnelmaan ja päätti lopulta jäädä vielä talveksikin! Vuokra-asunnoksi saatiin kaupan vierestä tyhjillään oleva omakotitalo ja Ilja on onnellinen kun on apua myös pitkän, pimeän talven hiljaisina päivinä. Minä sain viettää kesän sittenkin lasten ehdoilla ja olla se uimarannalle ja mummolaan kuskaaja. Muutamia työvuoroja tein toki minäkin, mutta silloin oli vuorostaan "isupappa" lapsosten kanssa. Kauppiaamme oli tänäkin kesänä kyllä vähän väliä keikalla, kesä kun on noiden muusikoiden sesonkia kuten kyläkauppiaidenkin, joten lapsenvahtejakin tarvittiin vähän väliä.

Musiikista saimme nauttia Krouvissakin, tänä kesänä jopa viisi kertaa! Silta-klubit olivat entistä laadukkaampia ja keräsivät sankoin joukoin yleisöä. Ensimmäisellä klubilla 6.6.09 esiintyi viime kesältä tuttu "The Sun Machine", joka soitti hyvin Krouviin sopivaa, tunnelmallista omaa tuotantoaan. Juhannuspäivänä 20.6.09 esiintyi Kouvolan seudun ylpeys "Rymäkkä", joka veti tuvan täyteen iloisia ihmisiä kuuntelemaan kansanmusiikkia ja lopulta ihan mitä vain yleisö toivoi. 4.7.09 saapui hartolaa sulostuttamaan joukko irkkumuusikoita kokoonpanossa "The Green Gottage", joka soitti perinteistä irlantilaista musiikkia perinteisillä soittimilla. 18.7.09 toi "Osmo Seppälä duo" Hartolaan aidot Hammondit! Isä ja poika soittivat hammondeilla ja rummuilla jazzia. Kesän 2009 SILTA-klubit päätti 25.7.09 irkkumusiikkia soittava "Leprechauns", jolloin ilta oli alusta loppuun tasokasta irlantilaista musiikki-iloittelua. Klubi-illat olivat sellainen henkireikä ja ilon aihe kauppiaspariskunnallekin, että onhan niitä jatkettava myös tulevina kesinä!

Toimintaa riitti kylällä muutenkin. Vaikka Tähtiyhdistys "Konut Tählet" elääkin valoisina kesinä aika lailla hiljaiseloa, riitti näytelmäporukka "Konut vilmitählillä" huisketta ja hulinaa. Kesä harjoiteltiin intensiivisesti sota-ajoista kertovan näytelmätrilogian kolmatta osaa "Sodan varjoist", joka sai ensi-iltansa 8.8.2009. Näytelmä veti totuttuun tapaan runsaasti yleisöä ja sai ylen määrin ylistävää palautetta medialta. Kovasti lehdissä kirjoiteltiin siitäkin, että trilogia pitäisi saattaa yhden illan näytelmäksi, joten saa nähdä mitä käsikirjoittaja-ohjaajamme Vuokko Tuomi vielä päämme menoksi keksii tulevan talven pitkinä iltoina...

Kyläkaupan toiminta alkaa oppimisen tuloksena saada selkeämmät raamit. Kaikkiin toiveisiin pyritään vastaamaan ja valikoima saamaan sellaiseksi, että se tyydyttää kaikki asiakkaamme. Ongelmia aiheuttaa kesäisin varasto- ja hyllytilan puute, kysyntä on niin tuhatkertaista talveen verrattuna, ettei tahdo tila riittää! Parasta oli tänäkin kesänä se kiireettömyys, jonka valtaan kaikki kaupunkilaisetkin täällä joutuvat! Kun yritti hiki hatussa palvella asiakkaita, jottei kukaan joutuisi odottelemaan ja seisoskelemaan jonossa, tuli aina nopeasti palautetta: "Ei mitään kiirettä, nyt ollaan lomalla!". On ihanaa, kun voi itsekin pitkän jonon edessä hellittää, vaihtaa jokaisen kanssa muutaman henkilökohtaisen sanasen ja nauttia kyläkaupan parhaasta annista; sosiaalisuudesta ja rennosta tunnelmasta!

Hartolan kylä sai taas kovasti uutta puhtia olemiseensa kaikesta kesän hulinasta, ja syksyllä nähtiin tästä konkreettinenkin seuraus: kylänraitin kumpaankin päähän ilmestyi tielaitoksen paikalleen tuomat HARTOLA-kyltit! Taidamme tosin aina olla "se toinen Hartola", isomman ja uljaamman kuningaskunnan pikkuveli, mutta olemmepa kuitenkin mitä olemme ja kovasti ylpeitä siitä! Täällä on hyvä olla ja elää, tehdä työtä ja yrittää, kasvattaa pienokaisia ja varsinkin toteuttaa näitä hurjimpiakin haaveita!

Kiitos kaikille asiakkaille ja ystäville kuluneesta kesästä, elämä jatkukoon ja ilo raikukoon edelleen, vaikka ilmat viilenevät ja pimeä laskeutuu yhä aiemmin!

Kauppiaan rouva tarinoi

2009-04-03T05:15:00.000-07:00

Olemme eläneet talven keskellä hektistä remonttia ja pyörittäneet arkea töineen ja lapsineen siinä sivussa. Mutta kova into on silti päällä! Kiire ei ole täällä samanlaista kuin Helsingissä, ei ole ressiä minkäänlaista! Ihmiset on mukaansatempaavan leppoisia ja kaikki ylimääräinen puuha ja tapahtuma vain toivottavaa, kun ei täällä paljonkaan talvisin tapahdu.

Joka päivä jompikumpi, kauppias tai kauppiaan rouva, lausahtaa toiselle myhäillen tähän tyyliin: "Katso miten kaunis tähtitaivas, onpa mahtavaa asua täällä jossa se näkyy!" tai "Kävin aamulla hankiaisella kävelyllä, ajattele, Helsingissä on tähän aikaan vain loskaa ja kuraa!". Kertaakaan ei ole katumus hiipinyt mieleen, uutta ja ihanaa löytyy koko ajan jo uusien vuodenaikojenkin tullessa. Vielä on talvi ja lunta, mutta kohta on edessä ensimmäinen kevät täällä ja 2.5. Kyläkaupan 1-vuotissynttärit! Taistelu olemassaolosta jatkuu...

Ilja on niin innoissaan kyläkauppiaana olemisesta ja minä viihdyn paremmin kuin hyvin kirkonkylän pienessä koulussamme! Tällä viikolla selviää, löytyykö koululta ensi talveksi töitä, kun nyt olemme uusia kouvolalaisia niin isot pomot päättävät täälläkin kaikesta. Onneksi minullekin löytyy aina turvatyöpaikka Hartolan Kyläkaupalta, palkaton tosin mutta töitä piisaa!

Alan olla jo lähes paikallinen myös harrastuksiltani. Käyn kahdessa harrastuspiirissä jotka löytyvät omalta kylältä, maanantaisin kutomassa mattoja ja torstaisin joogassa. Muut harrastajat ovat mummoja ja pappoja, ja voi mitä juttuja siellä kuuleekaan vanhoilta ja viisailta! Elämänkokemusta parhaimmillaan ja kiireettömyyttä! Joogaan seitsemänkymppisen äitini kanssa vierekkäisillä matoilla; miten rauhoittavaa, kuin palaisi elämän alkujuurille. Tarjolla on näiden harrasteiden lisäksi kaikenlaista muutakin, on muun muassa tähtitorni, metsästysseura ja kotiseutuyhdistys, joka kunnostaa museokangasta Huhdasjärvellä. Toivottavasti on vuosia edessä, jotta ehtii kaikkeen mukaan!

Meidät nuoret otetaan tietysti ilolla mukaan kaikenlaiseen yhteisölliseen, toimimaan aktiivisesti kun kuulemma vielä jaksamme. Minä olen jo hakenut syksyllä alkavaan joogaopettajakoulutukseen, koska joogaohjaajamme on lopettamassa ja etsii jatkajaa erittäin aktiiviselle, jo neljä vuotta yhdessä jooganneelle ryhmälleen. Olen myös Hartolan pienviljelijäyhdistyksen, PVY:n varajäsenenä ja sain heti suunniteltavakseni yhdistyksen kotisivut sekä paikan varajäsenenä kylien neuvottelukunnassa, sähköpostiviestintää hoitamassa. Ilja on kylällämme toimivan tähtitieteellisen yhdistyksen (Suomen suurimman muuten), Konut Tähletin varajäsen ja on jotenkin imautunut musiikinkin saralla kaikenlaiseen, koskaan ei ole ollut näin paljon keikkoja kalenterissa kuin nyt kun ei olisi niin aikaa...

Toukokuun alkuun pitäisi saada remontit ja muut kunnialla jonkinlaiseen päätökseen, koska silloin alkaa ryysis kaupalla. 1.5. siirrymme pidennettyihin aukioloaikoihin eli olemme sitten molemmat koko ajan töissä, minä vielä toukokuun ajan päivät koululla ja sen päälle iltoja ja viikonloppuja kaupalla. Muutama apumies on toki tulossa kesäksi töihin, mutta silti meistä jomman kumman on oltava aina saatavilla. Perhe-elämä jää hieman jalkoihin kesän ajaksi. Onneksi lapset ovat jo kaupalla kuin kotonaan ja turvallisista hoitajista ja leikittäjistä ei ole pulaa. Löytyy kavereitakin, kun serkut ja tuttavat ovat tehneet jonotuslistan kuka pääsee kesälomalla milläkin viikolla kaupalle töihin...

Mutta tällaista kaiken muun muassa tänne. Elämä on muuttunut aikalailla: vuodessa helsinkiläisestä opettajasta kyläkauppiaan rouvaksi. Tervetuloa ihailemaan moista luonnossa!

Uusia tuulia

2009-01-26T05:20:00.000-08:00

Tammikuusta alkaen on kyläkauppaa pyörittänyt vain yksi kauppias, Ilja. Elämän kiemurat veivät toisen kauppiasperheen takaisin Espooseen, vanhaan kotiin. Yrittäminen ei toki Mika-kauppiaaltakaan jää tähän, vaan jatkuu hieman toisessa muodossa (siitä lisää esimerkiksi sivulla http://www.tecren.com/ ). Kyläkaupassa hiljeni jo toiseen otteeseen tänä talvena, ensin hävisivät asiakkaat ja nyt lähti kahdeksan Hartolan Kyläkauppa ky:n perustajaa, Mika ja Salla sekä heidän kuusi lastaan.

Yhden aikakauden loppu tämäkin. Ei ole enää useampaa päätä miettimässä ja ideoimassa, ei useampaa käsiparia ideoita toteuttamassa. Koko urakkaan oli paljon turvallisempi lähteä kun oli kaksi perhettä riskejä jakamassa ja panoksensa antamassa. Voi vain kuvitella missä pisteessä Kyläkauppa olisi nyt jos meitä olisi ollut alussa vain yksi perhe. Remonttia olisi tehty vain juuri sen pakollisen verran, uutta hankittu vähemmän kun kukaan ei olisi ehtinyt, uusista kassajärjestelmistä olisi vain haaveltu ja kitkuteltu edellisen kauppiaan vanhoilla, valikoimakin olisi varmasti pienempi kun kellään ei olisi ollut aikaa sitä sen kummemmin pohtia. Miten pitkälle sitä onkaan päästy vajaassa vuodessa!!! Ja vielä senkin huomioon ottaen, että kaikissa yhtiökokouksissa ja palavereissa joissa asioita selvitettiin pyöri jaloissa n. 3 alle 3-vuotiasta huomiota kärkkymässä ja muu jälkikasvu väijyi jossain vähän kauempana. Perheen lisäksi menoa oli hidastamassa päivätyöt, muutot Helsingistä Jaalaan, uuden elämän perustaminen, uuden kodin remontit ym. Aikamoisia sissejä sitä ollaan!

Kyläkauppaa pyörittää tästä lähtien Ilja. Talvella pärjää toki yksinkin, mutta heti keväällä on Saana-vaimon oltava apuna miten opettajan töiltään ehtii ja kesä työskennellään tietysti rinta rinnan. Kesällä on rekrytoitava muutakin apua. Kiire on silloin aivan hirmuinen varsinkin sesonkiaikoina (juhannus, heinäkuu jne.). Onneksi on ollut jo useampia kiinnostuneita, ei ainakaan työvoimapulaan tyssää tämä kyläkaupan pito. Apua on saatava myös lastenhoitoon, ihan niin rentoa ei meininki vielä ole että lapset jaksaisivat pyöriä kaupalla aamusta iltaan eikä vanhemmat vielä niin rutininoituneita kauppiaita että voisivat pyörittää toisella kädellä kauppaa ja toisella perherutiineja. Ehkä se uimarannan kutsukin on kesällä sen verran voimakas, että pitää olla joku lapsia sinne kuskaamassa.

Kovasti se on jo mielessä, kesä. Elämä on aina rytmittynyt opettaja-perheessä vahvasti vuodenaikojen mukaan ja tästä eteenpäin se vaan vahvenee. Kesä on Kyläkaupan kulta-aikaa, kesällä Kyläkauppa herää eloon talvihorteestaan ja kukoistaa. Sitä odotellessa on hyvä viedä loppuun muutamat keskeneräiset remonttihommat ja muut projektit, sillä kesällä ei ehdi muuta. Kesällä nautitaan Kyläkaupan hengestä ja kesätutuista naamoista. Sitä odotellessa...

Ryöstö Kyläkaupassa

2008-12-31T23:36:00.000-08:00

Hartolan Kyläkauppa ja Krouvi ryöstettiin 29.-30.12.2008 iltayhdeksän ja aamukuuden välisenä aikana. Mukanaan rosvot veivät kymmenisen koria kaljaa, kassalippaat ja tyhjesivät mennessään tupakkahyllyn. Ilkeyksissään he riuhtaisivat mukaansa myös kaupan puolen kassatietokoneen keskusyksikön ja kahvilan ikivanhan kassakoneen, laitteet joilla he eivät tee mitään mutta jotka sisältävät meille äärimmäisen tärkeää tietoa ja kuukausien työn.

Kunpa varkaat olisivat ymmärtäneet asian meidän näkökulmastamme. Kyläkauppa ei ole talvikausina voittoa tuottava yritys, vaan palvelu ihmisiä varten. Kesän sesonkiaikana ansaitut rahat on säästettävä, jotta talven kulut saadaan katettua. Jo pelkkä sähkölasku on käsittämättömän suuri kaikkien kylmälaitteiden vuoksi, satojen neliöiden lämmittäminen maksaa maltaita ja niskassa on kaikki lainakulut kiinteistöstä alkaen, mikään kun ei ole vielä omaa vaan pitää maksaa takaisin pankille kovalla työllä. Kauppias ei ole suuryrityksen ökyrikas omistaja joka nyhtää rahaa asiakkailtaan, vaan hän tekee todella ahkerasti töitä, joutuu ostamaan tuotteensa melko kalliilla hinnalla koska ei saa niistä paljousalennuksia jättimarkettien tavoin, ja myy ne pienellä voitolla jotta saa kiinteistön ja tukkumatkojen kulut katettua. Ja kauppiaalla on neljän hengen perhe, joka pitää elättää. Kauppias pitää nyt vuoden vaihteessa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kauppaa muutaman päivän viikossa kiinni, jotta voisi levätä ja viettää aikaa perheensä kanssa. Nyt hän joutuu käyttämään harvinaiset vapaapäivänsä uusien kassalaitteiden hankintaan ja ohjelmointiin. Esimerkiksi myytävänä olevien tuotteiden hintoja on syötetty koneelle puolen vuoden ajan, niitä ei saa mistään valmiina tiedostoina vaan kaikki on tehtävä itse. Tuotteita on tuhansittain. Kassat saadaan toimintakuntoon muutamassa päivässä, mutta kaikessa muussa on kuukausien ja kuukausien ylimääräinen työ.

Tietysti virheistä oppii. Vakuutuksia tarkistetaan, murtohälyttimet viritetään uuteen uskoon, lukkoja lisätään, ovia vahvistetaan. Naapureita pyydetään olemaan valppaina ja itse nukutaan joka yö koiranunta. Ja mitä seuraavaksi? Kalterit ikkunoihin?! Moni asia, jonka luuli jättäneensä taakseen kun muutti pois suurkaupungista, on taas edessä. Olo on turvaton ja epävarma. Tämä ei olekaan lintukoto, täällä ei ollakaan piilossa maailman pahuudelta. Täälläkään ei voi luottaa ihmisen sisäiseen hyvyyteen, ei voi kuvitella, että kun kaikki tuntevat toisensa ei toisille tehdä pahoja tekoja.

Helsingissä ryöstäjä on kasvoton ja katoaa massaan. Jos joukossa onkin muutama paha, niin ympärillä on aina tuhansia turvalliseksi luokiteltavia ihmisiä. Kuinka täällä? Ei ole kovin montaa talvella asuttua torppaa, josta hakea apua hädän hetkellä. Ja entä jos ryöstön tekijä olikin joku paikallinen? Tai joku vakituinen mökkiläinen? Tai joku, joka vierailee usein tuttunsa mökillä? Kuinka turvalliseksi sitä voi olonsa enää tuntea?

Tavara ja raha on vain materiaa, jonka menettämistä emme murehdi. Suurimmat vahingot tapahtuivat sisäisesti luottamuksen menettämisenä. Pelon yli on täällä vaikeampi päästä kuin suuressa kaupungissa, sitä on vaikeampi lakaista maton alle ja unohtaa. Tieto siitä, että on mahdollisuus joutua pahojen ihmisten jalkoihin saa pelkäämään pienten lastemme turvallisuuden puolesta. Ja kun on puoli vuotta tehty rankasti töitä kyläkaupan eteen ja kaikki tulokset näin julmasti raiskataan, herää myös pelko kyläkaupan menettämisestä.

Toivotamme kaikille asiakkaillemme onnellista uutta vuotta. Tehdään siitä yhdessä parempi.

Syksyn alkaessa

2008-08-17T14:05:00.001-07:00

Sesonki on ohi. Ihmiset katosivat kuin tuhka tuuleen koulujen alettua! Syksyllä on onneksi ollut kauniita viikonloppuja, jolloin mökkiläiset vielä pyörähtävät kylillä laittaessaan mökkejä talviteloille. Paikalliset ovat monestakin syystä unohtaneen kaupan olemassa olon ja tottuneet vuosien saatossa hoitamaan kauppa-asiansa kaupunkireisuilla.

Paljon on tullut vastaan kaikenlaista ensimmäisen kesän aikana ja paljon on opittu, moni asia kantapään kautta. Kyläkaupan tulee tarjota tavaraa ja palveluja laidasta laitaan. Hyllyiltä tulee löytyä perusasiat ihan joka päivä ja kaikkea muutakin pitää saada, ainakin etukäteen tilaamalla. Valikoiman tulee olla laaja elintarvikkeista siivousvälineisiin ja rakennustarvikkeisiin, pakastusrasioista vauvanruokaan. Myös palveluja pitää olla laajasti, ettei niitä tarvitse lähteä kauempaa hakemaan, muuten myös ostokset suoritetaan muualla. On löydyttävä polttonesteet, kaasu, tyhjät kanisterit. On oltava postimerkkejä, lehtiä, vesipiste josta mökkiläiset saavat vettä. On kyselty jopa pyykinpesumahdollisuutta ja suihkua, ja mikäpä siinä, ehkä ensi kesäksi.

Tänä kesänä on näytetty screeniltä formuloita ja tietenkin Pekingin olympialaisia. On langaton verkko, asiakaskone ja opastusta netin käyttöön. On kasattu vaihtokirjastoa, josta voi ottaa vapaasti kirjoja luettavakseen ja jonne voi tuoda kotiin kasautuvia kirjoja. On aivan mahtavaa, että olemme voineet tarjota kulttuuria myös musiikin muodossa Silta -klubeilla. Pöydille on tilattu lehtiä asiakkaiden luettavaksi, on Ray:n pelikone ja lautapelejäkin pelattavaksi. Ja paljon on suunnitelmia ensi kesälle ja intoa niiden toteuttamiseksi! Kyläkauppaa ei pidetä rahan takia, se on elämäntapa! Tällainen on kylä, jossa on meidänkin mukava asua! On palveluja, tapahtumia, sosiaalista elämää, iloisia ihmisiä, hyvänlaista kiirettä ja tekemistä.

Ennen joulua pitäisi saada lopultakin Krouvin keittiö kuntoon, jotta tarjoilu voisi laajentua ja tapahtua ennen kaikkea kunnon astioista, luonto ei ole kohta enää ystävämme jos jatkamme kauankin kertakäyttöastioilla... Ja seuraava iso huoli ja suuri projekti on kaupan pihalla olevat polttonestesäiliöt. Ostimme vanhat säiliöt ja pumput edelliseltä kauppiaalta, koska ne olivat hänen mukaansa myyntikunnossa ja tarkastetut vuoteen 2012 saakka. Mutta nyt joudumme reklamoimaan ja perumaan kauppaa ympäristökeskuksen kehotuksesta. Kävi ilmi, että edelliselle kauppiaalle on ilmoitettu jo vuonna 2003, ettei kyseisillä säiliöillä voi jatkaa bensan myymistä kyseisellä myyntipaikalla, mutta hän on saanut jatkettua lupaansa vetoamalla lopettamiseen ja toiminnan alasajamiseen. Ostimme vanhat säiliöt liian hyvässä uskossa, paperit olivat hukassa, eikä niitä löytynyt polttonesteiden toimittajaltakaan. Mm. terveystarkastaja ja palopäällikkö kävivät paikalla tarkastamassa paikat, mutta mitään näistä ongelmista ei mainittu. Kesällä lopetimme polttonesteiden myynnin ympäristökeskuksen kehotuksesta parhaan sesongin aikaan ja menetimme paljon asiakkaita, kun ihmiset ajoivat ohi tankkaamaan ja tekemään samalla kauppaostokset kirkonkylällä. Alue on muuttumassa myös vaativammaksi pohjavesialueeksi, jolloin vaikeasti saatava ympäristölupa on haettava pienemmilläkin säiliöillä. Polttonesteet ovat kuitenkin niin tärkeä palvelu, että ne on melkeinpä löydyttävä jos kyläkauppa haluaa pysyä hengissä. Ei asioita ainakaan liian helpoiksi tehdä syrjäkylilä yrittäville, ei.

Suuresti huolettaa myös asiakkaiden vähyys näin sesongin ulkopuolella. Vaihtoehtona on tietysti se, minkä läheisen Verlan kyläkauppias on tehnytkin eli pitää kauppa auki vain kesäisin kun asiakkaita pörrää kaupalla kuin kärpäsiä. Meillä kaikilla on koulutus muille aloille ja mahdollisuus tehdä talvisin muita töitä, jolloin perheidemme toimeentulo olisi turvattu. Mutta koska asumme kylällä itsekin haluamme pitää palvelut täällä ympäri vuoden! On vain aktivoitava paikallisia ja muistutettava että kauppa on olemassa ja palvelee kaikkia kunkin toiveiden mukaisesti! Edellinen kauppias oli lopettamassa niin monta vuotta, että valikoima huononi, aukioloajat supistuivat, into lopahti ja palvelu heikkeni. Paikalliset on saatava taas päivittäisiksi asiakkaiksi; jos jokainen kävelymatkan päässä asuva tekisi kaikki ruokaostoksensa kyläkaupalla, tulisi kustannukset jo peitettyä reilusti!

Talven yli elämisen ajatus ei ole siis mahdoton, on vain keksittävä kuinka sen saa toteutettua. Tänä päivänä on helppoa vedota bensan hintoihin ja ympäristöasioihin, turha kaikkien on ajaa kaupunkiin ruokaa hakemaan! Ja valikoiman voidaan luvata olevan juuri se, mitä asiakkaat toivovat, sitä tukusta tuodaan mitä kylällä tarvitaan! Hinnat eivät toki ole kilpailukykyiset automarkettien kanssa, mutta yksilöllisessä palvelussa ja tunnelmassa kyläkauppa voi sentään viedä voiton!

Asioimalla kyläkaupassa pidät palvelut täällä sinua varten.

Kyläkauppa kiittää aurinkoisesti kesästä!

Silta -klubit

2008-08-17T13:29:00.001-07:00

Krouvissa järjestettiin kesän 2008 aikana kolme Silta -klubia. Ne ovat elävän musiikin iltoja, joita on tarkoitus järjestää jatkossakin. Klubi on saanut nimensä perinteiden mukaan: kauppiaiden vaimojen äiti on kotoisin Jaalasta ja omaa sukuaan Siltanen, kauppa oli ennen nimeltään Siltabaari lienee vieressä olevan pienen sillan mukaan, ja tietenkin muusiikki voidaan nähdä symbolisesti siltana ihmisten välillä.

Ensimmäisellä Silta -klubilla esiintyivät laulajat / lauluntekijät Otto Venäläinen, Mauri Heikkinen ja pääesiintyjänä Joose Keskitalo. Musiikki oli kunkin omaa tuotantoa ja hyvin avointa ja herkkää tulkintaa omista näkökulmista. Paikalle saapui mukavasti ihmisiä ja tunnelma oli tiiviin leppoisa.

Toinen Silta -klubi oli monen mieleen, sillä Tomi Huusari (laulu) ja Harri Suikkanen (kitara) vetivät suomipoppia ja -rokkia eli hittibiisin toisensa perään. Kerrankin sai laulaa mukana kun tunsi sanat joka biisiin! Toisessa setissä pääsi/joutui koskettimien ääreen kauppias Iljakin ja talo raikasi!

Kesän viimeisessä Silta -klubissa kuultiin erittäin taidokasta soitantaa Avertere nimiseltä kokoonpanolta. Sävellykset olivat sähkökanteletta soittavan Anna-Karin Korhosen käsialaa, viulua soitti Suvi Oskala, haitaria Tuuli Saarnio ja lyömäsoittimista vastasi Mikko Hassinen. Perinteisillä soittimilla soitettu energinen ja rytmikäs, välillä haikea, ja niin kansanmusiikista kuin popista, jazzista kuin funkystakin vaikutteita ammentava musiikki oli vertaansa vailla ja kirvoitti liikuttuneelta yleisöltä toiveen saada kuulla yhä vain lisää. Tunnelma oli kuin viihtyisässä olohuoneessa.

Tätä lisää kiitos!

Kauhua kylätiellä

2008-08-03T06:02:00.000-07:00

Kauhua piisasi kylätiellä kun toisen kauppiaan vaimo ajoi hurjan kolarin. Puolitoistavuotiaan pienokaisen turvapenkki jäi lähtiessä epähuomiossa kiinnittämättä auton penkkiin ja kun Hartolan kylältä savuttiin Huhdasjärven kylälle ja vauhtia hidastettiin kuudenkympin rajoituksen kohdalla turvapenkki luiskahti vasten hanskalokeron terävää reunaa. Siinä lasta kauhuissaan ylös kiskoessa kaikki muu hämärtyi ja auto karkasi ojaan ja pitkin peltoa. Ja sitten kovassa rysäyksessä koko turvapenkki lapsineen lensi läpi tuulilasin! Kun auto lopulta pysähtyi kyljelleen pellon pientareelle pelästynyt äiti juoksi kohti lapsen itkua ja löysi pikkuisen onneksi täysin naarmuttomana aivan auton läheltä. Uskomatonta tuuria, ettei mitään sattunut! Paikalle juoksi rysäyksen kuulleet naapurit ja toimivat ripeästi kutsuen apua ja auttaen järkyttyneitä. Onnettomuuspaikalle tuli kiitäen ensiapuauto, paloauto, kaksi ambulanssia ja poliisiauto. Poika oli jo siinä vaiheessa leikkimässä muiden lasten kanssa ja auttajat vain ihmettelivät oliko tuo kaveri muka lentänyt juuri tuulilasista läpi. Sairaalassa käytiin tarkastettavana mutta ei niitä naarmuja löydetty onneksi sielläkään. Seuraava yö meni lapsen hengitystä tarkkaillessa, mutta uusi aamu valkeni ja säikähdyksellä selvittiin.

Koko seutu ihmetteli ja pelkäsi mitä on sattunut kun hätäautoja oli niin paljon liikkeellä. Vakituisten ja kesäasukkaiden huoli ja myötätunto lämmittivät kovasti järkytyksestä toipuessa. Tuntui vahvasti siltä, että yhteisö oli huolissaan omistaan. Kun huomasi jo vitsailevansa, että sitä tekee kaikkensa päästääkseen kyläyhteisöön sisälle tiesi toipuneensa. Auton rattiinkin oli noustava heti, täällä pitkien välimatkojen takana ei ilman autoa pärjää.

Lähes kaikissa maan lehdissä oli muutaman päivän päästä juttu lapsesta, joka sinkoutui läpi tuulilasin Jaalassa. Huvittavin oli Iltalehden juttu, jonka yksikään lause ei pitänyt paikkaansa. Lehdissä on ollut meistä ja kaupasta juttua läpi kesän, mutta tällaista julkisuutta emme osanneet odottaa. Kolarin jälkeen tuli mietittyä, olisiko tällaista sattunut Helsingissä? Kaupungissa autoillessa on paljon tarkempi turvavöistä, tiet ovat suorempia ja ajotapakin huolellisempi vaikka nopeudet ovat puolet pienempiä. Autot sujahtavat kaupankin ohi tuhatta ja sataa vaikka nopeusrajoitus on siinä kohtaa 60 km/h. Aina saa olla pelkäämässä että lapset karkaavat tielle. Ainako pitää tapahtua ensin jotain ennen kuin osaa olla varovaisempi?

Ensimmäinen juhannus

2008-06-23T04:03:00.000-07:00

Juhannus alkoi oikeastaan jo torstaina, aatonaattona, kun autoja vilisti pitkin Mäntyharjuntietä lähes aamusta alkaen; kansa oli aloittanut joka kesäisen juhannusvaelluksen mökeilleen! Moni pysähtyi kaupalla ohi ajaessaan tekemässä viime hetken täydennyksiä, mökille tarvittiin kaasua, leipää, olutta, jätskiä. Uusina ja vielä kokemattomina kauppiaat sulkivat normaalien aukioloaikojen mukaan jo kuudelta, vaikka autoja pysähtyi pihalla viiden minuutin välein iltaan saakka.

Ihmiset olivat iloisesti yllättyneitä, että kauppa olisi auki läpi juhannuksen normaalisti, perjantaina ja lauantaina kymmenestä yhdeksään ja sunnuntaina 12-18. Lähialueella ei ollut tänä vuonna mitään tapahtumaa, joten live-karaoken mainokset keräsivät innokkaita lukijoita ja biisilistaa kyseltiin jo etukäteen.

Juhannusaattona, perjantaina, jännitys vihlaisi kauppiaiden vatsan pohjaa, kun autoja alkoi virrata pihalle jo puoli kymmenen jälkeen. Kymmentä vaille piha oli jo täynnä ja vartin yli parkkeeratut autot täyttivät Mäntyharjuntietä kymmeniä metrejä kumpaankin suuntaan! Jono kiersi kaupan sisällä kassalta lähes ulko-ovelle saakka ja ostoksien kanssa sai jonottaa puolikin tuntia. Onneksi kaikki olivat selkeästi leppoisalla juhannusfiiliksellä ja kaupalla vallitsi hyvä tunnelma. Naapureitakin saapui paikalle, mutta moni vetäytyi takaisin kotiinsa odottelemaan "hiljaisempaa arkea", kyllähän sen voipaketin ehtii myöhemminkin. Paikalliset ovat tyytyväisiä jos myös kesäasukkaat löytävät kaupan kantapaikakseen, onhan se tae sille että kauppa ja palvelut säilyvät.

Kauppiailla oli tekemistä, jotta pysyivät juhannusaaton hulinassa mukana. Hyllyyn ei ehtinyt saada tavaraa niin nopeasti, kuin ne tyhjenivät. Hyllyjen väliin oli lähes mahdotonta edes päästä täydentämään valikoimaa, kun asiakkaat ja jono täyttivät kaikki ääret. Ostoskorejakaan ei riittänyt kuin muutamille, loput kantoivat ostokset sylissään. Tungos oli samanlainen kuin toukokuun alun avajaisissa, ja yllätti yhtälailla! Jonoa riitti iltapäivälle saakka, kunnes kolmen maissa hiljeni sen verran että sai hengähdettyä ja valmistettua paikat illan live-karaokea varten.

Karaoke alkoi viideltä, mutta silloin oli vielä laulamassa lähinnä oma porukka. Muutama asiakas istui kuuntelemassa. Kuudelta ihmisiä alkoi virrata sisälle ja kukin otti biisilistan mukanaan pöytään. Siitä alkoi iloinen juhannusaaton vietto Hartolan Kyläkaupassa ja Krouvissa! Mahtavia laulusuorituksia, kauppias vuoroin pianon ja vuoroin kitaran kimpussa, paikallinen pelimanni viulun varressa, yhteislaulua, taputuksia, kannustusta, naurua ja loppuillasta intouduttiin siirtämään pöydät edestä ja saatiin juhannustanssitkin! "Paras juhannus ikinä!", sanoi eräs mökkiläinen, "Saunan lämmitys vaan jäi..." ja seudulla vieraileva Pekka sanoi viimeisten sävelien kaikuessa valkeaan kesäyöhön: "Ajatella, en ollut kolme vuotta sitten kuullut vielä mitään Jaalan Hartolasta ja kolmen vuoden päästä tämä on takuuvarmasti Euroopan keskus!".

Kauppiaan juhannusaattoa piristi vielä kultaiset naapurit, jotka kutsuivat saunomaan rankan työpäivän päätteeksi uskomattoman kauniille hirsipalatsilleen lämpöisen joen rantaan. Siellä Aito-kiukaalle löylyjä heitellessä ja joen virran viedessä väsymyksen tunsi taas kerran vahvasti olevansa maailman parhaimmassa ja kauneimmassa paikassa.

Juhannuspäivä, lauantai, valkeni sään ollessa edelleen vaihteleva, vuoroin paistetta vuoroin voimakasta ukkospuuskaa. Ihmisiä saapui kaupalle jo aamusta, nyt hieman tasaisempana virtana. Iloinen mieli jatkui kaikilla edelleen, monella oli asiaa kaupan puolelle täydentämään jääkaapin sisustaa ja moni viivähti tovin jos toisenkin terassilla juoden jotain virkistävää kahvista kaljaan. Kauppiaita jännitti miten varastot riittävät, onko osattu tilata tarpeeksi, tukkuun kun pääsee vasta arkena. Onneksi Arvila toimitti rieskoja tasaiseen tahtiin läpi juhannuksen ja maidotkin riittivät, tosin vain täys- ja rasvaton, mutta yksikään asiakas ei valitellut, yksikin tuumi vain että jos kevytmaitoa haluaa niin voihan noita sekoittaa.

Lauantain live-karaoke veti edelleen laulajia kuin kärpäsiä! Nuorimmat olivat neljän ja vanhempien ikää ei kysytty, laulutaitoja vaan kovasti ihailtiin! Live-karaoke toimi mahtavasti, kun soittaja oli koko ajan laulajan tukena, auttoi tarvittaessa melodiassa tai sanoissa, hidasti tai nopeutti laulajan mukaan ja soitti ihan minkä biisin vain kun sanat saatiin hetkessä netistä. Laulu raikui taas iltaan saakka.

Kauppiaiden oma juhannus alkoi lauantai-iltana kymmeneltä siivousten jälkeen, hyvää ruokaa ja sauna päälle, ja eihän sitä sitten muuta jaksanut kuin nukahtaa ja nukkua unia näkemättä kymmeniä tunteja...

Kesäkiireitä

2008-06-12T14:59:00.000-07:00

Jokunen pyörähtää kaupan pihalla jo puoli kymmenen aikaan, mutta jatkaa eteenpäin kun ei malta odottaa tasaan asti. Arvilan tuoreet rieskat saapuvat tuoden kauppaan jumalaisen tuoksunsa. Ensimmäiset asiakkaat parkkeeraavat oven eteen jo varttia vaille ja nousevat autoistaan turisemaan keskenään. Muutama kävelee tai pyöräilee tullen lähempää. Sisällä heiluu vielä moppi ja kahvia kaadetaan termariin jotta riittää. Kymmeneltä, kun ovet avataan, alkaa kyläkaupassa joka aamuinen ruuhka.

Kanta-asiakkaat alkavat löytää hyllystä suosikkituotteensa, kauppiaat kun tuovat tukusta sitä mitä toivotaan. Koreihin kerätään perusostoksia: maitoa, kasviksia, lihaa, juustoa. Jokainen ottaa mukaan tuoreen rieskan tai kaksi, isommalla porukalla menee useampikin. Perjantaisin ja lauantaisin herkutellaan myös Arvilan ruislimpulla. Ja tietenkin kesään kuuluvat mäyräkoirat, sikspäkit, limupullot ja vissyt; jano on kova kun on kuuma ja koko ajan puuhataan jotakin! Vieläkin kuulee päivittäin ihastelua kaupan uudistuneesta ilmeestä ja kauniita, kiitollisia sanoja siitä, miten tärkeää on ettei kauppa kuihtunut pois vaan sai uudet jatkajat!

Moni tilaa kaupungista jos jonkinlaista tarviketta kotiin tai mökille: rakennustarvikkeita, pihalaattoja, sementtiä, työkaluja, myyräkarkotetta, kiukaita, kaikkea mitä tarvitaan. Ja kauppiaat toimittavat tavarat parhaan kykynsä mukaan, vaikka kotiovelle saakka. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka edellinen kauppias Tuomo selvisi kaikesta yksin! Meillä on kauppiaita kaksi ja kumpikin on koko ajan töissä! Heidän lisäkseen myös vaimot heiluvat vähän väliä tiskin takana ja on kaupalla nähty lapsityövoimaakin käytettävän kun kaikki 2-vuotiaasta Milosta saakka haluavat kilvan "piippailla" asiakkaiden ostoksia.

Lasten kanssa on jouduttu käymään toistuvasti läpi sitä, miten kaupassa käyttäydytään. Ensimmäinen ongelma muodostui odotetusti kaikista houkutuksista, joiden keskellä ei millään malta olla vinkumatta: "Saanko jätskin? Yhden tikkarin? Vähän limppaa?...". Ei auttanut kuin tiukka sopimus lauantaisesta karkkipäivästä. Tosin kyllähän nyt kesällä pitää joka päivä yksi jäätelö saada ja saunailtoina saunalimua... Riehumiseksikin menee aina välillä, kun on pitkät käytävät joita pitkin kirmata ja hyllyjä joiden takana leikkiä piilosta! Asiakkaat saavat olla nopeita jotta ehtivät alta pois. Usein lapset on komennettava tiukasti pois jaloista, kun on liikaa hulinaa ja koko ajan joku tuntuu kiskovan paidan helmasta. Pihalla, kaupan seinustalla on uskomaton rakennelma leipälaatikoista, rullakoista, pahvilootista, laudanpätkistä, ruohotupsuista, rikkinäisistä tiilistä ja muista aarteista, oikea linna! "Me mennään majalle!", kaikuu tämän tästä. Ja kyläkauppa on ykkösenä kaikkien suvun vesojen lomanviettopaikkojen listalla!

Puolen päivän jälkeen hiljenee dramaattisesti, kaikki lämmittävät grilliä ja kiukaitakin, ottavat vähän torkkua ja illemmalla taas liikenteeseen. Moni asiakas alkaa olla meille uusille kyläläisillekin jo nimeltä tuttu, tottakai kun kyläkaupalla käydään päivittäin katsastamassa tutut ja vaihtamassa kuulumiset! Hassua on se, ettei kaupan tiskin takaa yleensä esittäydytä ja tulla sinuiksi, vaan nimet kuulee kautta rantain tai vilkaisee sattumalta kortin kyljestä. Jokainen uusi tuttavuus on ollut uskomaton persoona ja elämänsä uskomaton kaikkine juonenkäänteineen! Mikä kirjasto mielenkiintoisia tarinoita näissä ihmisissä piilee! Turhaa on luulo, että maalla elo olisi jotenkin tylsää! Kaupungissahan sitä mennään päivästä toiseen samaan bussiin, saman pöydän ääreen tekemään samat jutut ja illalla takaisin kotiin saman ruuan ääreen, samoja ohjelmia katsomaan. Ei täällä! Täällä käy aivan kuhina kun jokainen saa koko ajan aikaan! Muutaman esimerkin mainitakseni naapurista löytyy mm. Suomen suurimman tähtiyhdistyksen "Konut Tähletin" tähtitorni ja kyläläisistä koostuva näyttelijäkaarti ylsi jymymenestykseen evakkoajoista kertovalla näytelmällään ja harjoittelee jo jatko-osaa! Näistä ja muusta varmasti myöhemmin lisää.

Kesä on kyläkauppiaan sesonkiaikaa, se on huomattu jo näin ennen juhannusta. Ja koko ajan vilkastuu entisestään. Parhaimmillaan jonoa on tuntikausia kassalta kylmiölle saakka, siihen väliin mahtuu ainakin kymmenisen asiakasta. Välillä pitää pyytää anteeksi jonotusta, mutta aina vastataan että: "Ei mitään kiirettä! Kesällä ehti jonottamaankin, ihan rauhassa vaan!". Ja hyvää kiirettähän tämä on, ilman sitä ei pärjättäisi hiljaista talvea! Kiire syntyy kokemattomuudenkin takia, sitten kun hommat rutinoituu ja oppii sen nopeimman ja helpoimman tavan tehdä asiat ehtii ehkä jonakin tulevana kesänä ihastella juhannusruusut, lämpimät kesäsateet ja auringonlaskut.

Lämpöisen hellivää kesää kaikille!

Avajaisista

2008-05-05T03:44:00.000-07:00

Huh! Nyt voi jo hengähtää. Avajaisista on selvitty kunnialla ja arki kyläkaupassa alkaa!

Oli aivan uskomaton vappu, ei voi muuta sanoa! Vietettiin todellista työläisten juhlaa, kun painettiin niska limassa remonttia valmiiksi... Ja kun avajaisiin oli aikaa vuorokausi, ei hyllyillä ollut vielä yhtään tavaraa! Onneksi saatiin paikalle toistakymmentä sukulaista ja avustajaa ja tukkukuormat alkoivat löytää paikkansa uudenkarheilta hyllyiltä. Hyllyjen reunaan saatiin jopa osa hinnoistakin aseteltua. Yöllä painettiin pää tyynyyn kahden aikaan ja aamulla seitsemältä noustiin viime hetken valmisteluihin.

Kaupan ovet avattiin perjantaina 2.5.2008 kello 10. Pihalla oli jo silloin useita asiakkaita odottamassa pääsyä täydellisen muodonmuutoksen kokeneisiin myymälä- ja kahvilatiloihin. Meidät uudet kauppiaat kutsuttiin ensimmäiseksi pihalle, jossa edellinen kauppias Tuomo Taavila odotti juhlallisena puku päällä ja kukat kourassa. Haikeana hän kertoi muistelleensa 25 kauppiasvuottaan ja toivoi uusille kauppiaille ainakin samanveroista rupeamaa tiskin takana. Tuomo siirtyi asiakkaaksi ja luovutti meille vertauskuvallisesti paksun nipun vanhoja avaimia. Ne ripustettiin tietenkin näytille tiskin taakse. Kuohuviini poksautettiin auki ja laseja kilisteltiin.

Ja sitten alkoivat kassakoneet kirjaimellisesti laulaa kun asiakkaita pukkasi sisään satamäärin! Nälkää oli nähty kuulemma kuukausi kun kauppa oli remontin vuoksi kiinni ja ruokaa piti saada! Paikalle löysivät tiensä niin paikalliset, kesäasukkaat kuin vierailijatkin. Kauppiaiden sukulaisia, ystäviä ja tuttavia kävi useita ympäri Suomea; tuki ja kannustus on ollut huikeaa! Luokanopettajana työskentelevä Saana aivan liikuttui saadessaan vieraaksi muutamia oppilaitaankin Helsingistä.

Kahvilan puolella tarjottiin paikallisen Eija Arvilan suussa sulavaa vadelmakakkua kahvin kera. Kakkulautasia oli aamulla 300 ja ne loppuivat jo yhden aikaan! Kakkujakin piti tilata kiireessä lisää ja onneksi Eija ehti niitä vielä leipomaan. Monet toivat mukanaan tervetuliaiskukkia ja pian kahvilan pöydät oli koristeltu kukin ja ilonaamaisin ihmisin.

Naapurit kävivät puristamassa kättä ja iloitsemassa laajasta valikoimasta. Eräs muisteli miten yrittäjäsiskokset jo polvenkorkuisina juoksentelivat pitkin paikallisia maita ja mantuja. Äidin näköä löysi meistä useat, äiti kun on paljasjalkaisena jaalalaisena tuttu monelle paikalliselle. Jaalan kuntaa kävi edustamassa itse kunnanjohtaja Sirkka Kettunen yhdessä Kunnanvaltuuston puheenjohtajan Ilpo Puolakan kanssa. Uudet yrittäjät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi seudulle kaikkine lapsineen! Näin maaseutu saadaan pysymään vireänä ja palvelut lähellä! Tervetulleiksi joukkoonsa toivottivat myös Jaalan Yrittäjät ry. puheenjohtaja Juha Vainion johdolla. Onnea kävivät toivottamassa useat yhteistyökumppanit, uusien yrittäjien tuet ja turvat.

Helsingin sanomat oli tekemässä jo toista juttua uusista kyläkauppiaista ja salamavalot välähtelivät. Kauppiaiden lapset olivat jo kuin kotonaan juoksennellen ihmisvilinässä; välillä löytyi tekemistä yläkerran kotoa ja välillä kaupasta tai kahvilasta. Ihmisiä hymyilytti prinsessaisissa naamiaisasuissa vilahtelevat pikkutytöt.

Perjantai meni nopeasti ohi ja päätä kallistettiin pikaisesti tyynyyn siivouksen ja hyllyn täyttämisen jälkeen. Lauantai valkeni yhtä aurinkoisena ja ihmisvilinä jatkui yhtä kiihkeänä! Kakku meinasi taas loppua kesken, mutta onneksi oltiin jo osattu varautua ihmisvyöryyn. Illemmalla ihmiset istuivat kuuntelemaan, kun avajaisiin kutsutut muusikot luikauttivat kahvilassa soittonsa käyntiin. Irlantilainen musiikki istui kuin nenä päähän maaseudun Krouviin! Lavalla esiintyi myös ystävistä ja sukulaisista koostuva The Sunmachine, joka rauhoitti herkällä otteellaan myös väsyneet kauppiaat. Vieraatkin innostuivat esiintymään, kuultiin laulua ja kalevalaista runonlausuntaa ja lopultahan sinne lavalle kiipesi myös laulava kyläkauppias Ilja!

Ja täytyy sanoa että oli jo melkein tippa linssissä; tässä sitä nyt ollaan! Ja tästä jatketaan todella hyvillä mielin; vastaanottomme oli ylitsepursuavan uskomaton! Olemme löytäneet kotiin.

Kiitos kaikille ja Kyläkaupassa tavataan!

Remonttihulinaa

2008-04-18T21:14:00.000-07:00

Päivät kiitävät ohitse hiuksia hulmuttavaa vauhtia! Puhelin kuumottaa korvalla jatkuvassa käytössä, kodin pinnat on post it -lappujen vuoraama ja kalenterin sivut kaipaavat valkoisia aikojaan... Yrityksen perustaminen, toimitilojen remontointi, uudelle alalle loikkaaminen, kaiken tarvittavan hankkiminen yritystoimintaa varten, yhteistyöverkoston luominen, avajaisten suunnittelu ja toteuttaminen; kaikki ovat laajoja projekteja jo yksinäänkin ja nyt ne kaikki tehdään yhtäaikaa kuukaudessa!

Onneksi meitä on edes neljä hoitamassa asioita. Tosin kahden päivätyö ja pienimpien lasten hoitaminen vievät oman aikansa. Muutaman kerran on tullut mieleen, että sitten kun tämä kiire hellittää ja ehtii miettimään asioita, tulee varmasti ajateltua että jos olisin tämän hullunmyllyn tiennyt en välttämättä olisi tähän ryhtynyt. Mutta tietenkin kaikki on niin jännittävää ja kutkuttavaa, jokainen ikäväkin yksityiskohta ja velvollisuus niin hykerryttävä, ettei mikään kaduta!

Kaupan puoli on saanut jo uudet pinnat ja hyllyt ovat rakenteilla. Mitään muuta vanhaa ei jäänyt kuin lamput uusittuun kattoon, pakastinallas ja vihannestiski, joka sekin uusitaan kun ehditään. Kahvilan puoli saa pitää vanhan klinkkerilattiansa, mutta kaikki muu muuttuu. Suuritöisin muutos on tekeillä kahvilan keittiöön, joka muutetaan täysin vastaamaan uusia tarpeita. Tarjolle on tarkoitus saada jo avajaisiin mennessä itseleivottuja sämpylöitä, pullaa, salaatteja ym.

Avajaisten suunnittelu on edennyt jo toteutusvaiheeseen. Musiikkivieraita on kutsuttu niin paljon että saadaan sali raikaamaan, kutsukortteja painettu, mainoksia suunniteltu, arvontapalkintoja hankittu ja suussa sulavat Arvilan kakut tilattu!

Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan, toivottavasti kaikki tilatut tavarat saapuvat ajoissa, toivottavasti remontissa ei tapahdu mitään yllättäviä, aikataulun romuttavia käänteitä, toivottavasti kaikki lupa-asiat ja sopimukset ehtivät ajallaan...

Toivottavasti kauppa saadaan OIKEASTI avattua 2.5.! Avajaisiin 13 päivää!

Uudet kauppiaat

2008-03-13T04:00:00.000-07:00

Kaupan remontti aloitetaan aprillipäivänä. Kuukausi aikaa tehdä suuria muutoksia! Vatsassa lentelevillä perhosillakin on jo perhosia vatsassaan; sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan, pysytäänkö aikataulussa?! Remonttihermoilu peittää vielä toistaiseksi suuremmat hermoilunaiheet; mihin me olemme oikein ryhtymässä, kuinka meidät otetaan vastaan?!

Uusia kyläkauppiaita tulee Tuomon tilalle kaksi, Mika ja Ilja. Pojat ovat ajautuneet seudun kesäasukkaiksi jo vuosia sitten vaimojensa Sallan ja Saanan kautta. Tyttöjen äiti taas on paljasjalkainen jaalalainen ja nykyisin paluumuuttaja. Tytöt ovat viettäneet seudulla loma-aikansa pikkutytöistä saakka ja tuovat nyt Jaalan lintukotoon omat lapsensa Santerin (16), Sampsan (14), Miisan (6), Oonan (4), Aavan (4), Milon (2), Luukaksen (1) ja Minean (5 kk).

Tutustu myös kaupan kotisivuihin http://www.hartolankylakauppa.com. Kokoamme sinne mm. kaupan historiaa, ja otamme mielellämme vastaan kaikenlaiset kauppaan ja kylään liittyvät tarinat, valokuvat, muistot jne. Niitä voi toimittaa jo huhtikuussa paikan päälle ja tutustua samalla uusiin kauppiaisiin sekä tutkailla remontin etenemistä, tai lähettää postitse Mäntyharjuntie 1265, 47710 Jaala tai sähköpostitse kauppa(ät)hartolankylakauppa.com.

Ja avajaisia vietämme 2.-3.5.2008, lämpimästi tervetuloa!